Ymmärtäväinen ja kannustava kuvaaja yritti kuvata minusta esittelyvideota Pihasalin markkinointia varten tällä viikolla. Jos jotakin kammoan, ja olen myös onnistuneesti vältellyt vuosikymmenet, on videolla esiintyminen.

Ylipäänsä joogan markkinointi on lähtökohtaisesti ongelmallista. Se on tietenkin välttämätöntä – jos et kerro ihmisille mitä teet, kukaan ei tiedä. Mutta esiintyminen, hyvältä näyttäminen ja itsensä kuvaileminen rönsyilevin adjektiivein on jotenkin niin ristiriidassa sen kanssa, mikä joogassa on mielestäni kaunista ja tärkeää. Toki itsekin inspiroidun kauniista kuvista ja videoista – mutta ristiriitaista silti.

Mielelläni kuitenkin kysyttäessä kerron, mikä joogassa on mielestäni tärkeää. Puhuimmekin pitkän tovin tästä heti kun kuvaaja lakkasi kuvaamasta – ja tunnusti vihaavansa joogaa. Miten virkistävää! Olen erittäin kiinnostunut kaikista joogaan liittyvistä angsteista ja ennakkoluuloista – ja myös valitettavan samaa mieltä monista.

Itse aloitin joogan 2000-luvun alussa ja lähes heti päädyin tekemään astangan koko ykkössarjaa ohjatulla tunnilla. Siellä yritin survoa kroppaani toinen toistaan tukalampiin asentoihin – mielessä ajatus, että kyllähän mun entisenä voimistelijana pitää päästä tähänkin.

Tästä ajatuksesta olen yrittänyt mennä eteenpäin – tai oikeastaan peruuttaa taaksepäin siitä asti. Tiedän että vieläkin tietynlaisessa joogaympäristössä putoan tähän samaan sudenkuoppaan –suorittamaan ja vääntelehtimään. On todella vaikeaa työskennellä omalla tasollaan vertaamatta itseään muihin.

Kävin pitkään astangatunneilla mutta en silti varsinaisesti hurahtanut siihen. Siitä sai kuitenkin energiaa ja voimaa. Jossain vaiheessa löysin yinjoogatunnit, jotka rauhoittivat mieltä ihan uudella tavalla. Olen käynyt vuosien varrella monien hyvien opettajien joogatunneilla ja oppinut kaikilta jotain.

Noin kymmenen joogavuoden jälkeen löysin tieni Janne Kontalan workshopiin. Harjoitus oli todella hidasta ja todella perusteellista. Ja levottomalle mielelleni todella piinallista. Päivän jälkeen mieli oli kuitenkin uskomattoman hiljainen, ja kehossa tunne, että se olisi aseteltu uuteen tarkoituksenmukaisempaan asentoon. Olin ihmeissäni. Tällaista fiilistä en ollut aiemmin kokenut.

Kun sitten huomasin Jannen opettajakoulutuksen mainoksen, tiesin että sinne on päästävä. ”Ei todellakaan, jotta alkaisin opettaa – ihan vain syventämään omaa harjoitusta”, ajattelin. Never say never – niin kuin monen muunkin asian suhteen. Janne kuitenkin kannusti kokeilemaan opettamista. ”Lahjokaa vaikka joku kaveri, jotta hän suostuu harjoitusoppilaaksenne”, vitsaili hän lakoniseen tyyliinsä.

Tärkein joogaan liittyvä neuvoni onkin, että kannattaa nähdä vaivaa löytääkseen itselleen sopiva harjoitus ja opettaja. Ja tarvittaessa muuttaa harjoitusta tilanteen niin vaatiessa.

Ironista on, että vaikka teen hierojan ja joogaohjaajan töitä, en voi suositella ylimalkaisesti hieronta-asiakkailleni joogaa – koska jooga voi olla ihan mitä vain. Voin tietysti suositella jotain tiettyä tuntia ja ohjaajaa, mutta tiedostan piinallisesti joogan riskit. Joogassa voi valitettavasti helpostikin rikkoa itseään, jos tekee itselleen sopimatonta harjoitusta. Kaikki jooga ei todellakaan sovi kaikille, mutta väitän että kaikille sopii jokin jooga. Jos vain intoa ja kärsivällisyyttä riittää etsimiseen.

Yksi yleisimmästä syistä vältellä joogaa on: ”En voi joogata, koska olen jäykkä.” Ymmärrän yskän. Perusjäykkä kuusikymppinen Pertti menee vaimon puhuttamana joogatunnille, jossa nuoret entiset voimistelijat vääntäytyvät toinen toistaan hankalampiin asentoihin. Ei varmasti mene uudestaan. Usein ensimmäinen kerta voi jäädä viimeiseksi, vaikka jossain odottaisi juuri se itselle sopiva tunti ja opettaja.

Toinen: ”Lopetin joogan, koska jokin fyysinen vaiva.” Niin kauan kun pystyt olemaan jossain asennossa ja hengittämään, voit tehdä joogaa. Se että osaa jättää tekemättä asioita, jotka eivät sovi itselle, on edistyneen harjoituksen merkki. Harjoitus harjoitukselta kroppa tulee tutummaksi – ja tiedät paremmin mikä juuri sillä hetkellä sitä palvelee.

Kolmas: ”Joogassa pitää saada varpaasta kiinni / pää polviin tms.” No ei todellakaan pidä!

Hyvä tavoite on se, että kehossa ja mielessä on levollisempi ja vaivattomampi olo tunnin jälkeen.

Entä miten ihmeessä kummallisiin asentoihin vääntäytyminen liittyy henkisyyteen? Tämä on varmaan yksi ärsyttävämmistä jooga-asioista. Toinen toistaan notkeammat yksilöt näyttäytyvät kuvissa spirituaalisten mietelauseiden saattelemana. Ikään kuin notkeus olisi henkisyyden mittari. No ei ole.

Jonkinasteinen kiristämättömyys kehossa on kuitenkin ihan hyvä tavoite. Kun kropassa on levollisempi olo, on helpompi tuoda sitä myös mieleen. Hyvä tavoite voi olla vaikka se, että pystyy vaivattomasti istumaan lattialla niin että selkä tuntuu mukavalta.

Usein jooga kuitenkin on – oikeastikin – lempeää ja turvallista. Hyvä niin. Mutta miten se voisi samaan aikaan kuitenkin tarjota turvallisesti haasteita ja itsensä ylittämisen positiivisia kokemuksia? En osaa tyhjentävästi vastata tähän, mutta tämä kysymys johdattaa itseäni matkalla omassa harjoituksessa ja opettamisessa.

Kuten minäkin, markkinoi moni yksilölliset tarpeet huomioivaa joogaa. Vaatii kuitenkin rautaista ammattitaitoa toteuttaa tämä isossa ryhmässä. Sitä opetellessa on todella vaikuttavaa, kun välillä pääsee sellaiselle tunnille, jossa tämä toteutuu.

Kannustan kokeilemaan ja etsimään ja kuulostelemaan itseään!­­­